Olen tottunut siihen että minua ja keskustelukumppaniani seuraa tusina silmäparia, kun juttelemme bussissa, junassa, kahvilassa, baarissa, missä vain. Olen kävelevä viittomakielipromoottori ja minusta se on ihan jees. Mutta jos hienovaraisesta, hyväntahtoisesta katselemisesta tulee hävytöntä tuijottamista, saatan vetää pavun (valkoinen, keitetty) nenääni. Se alkaa näin: havaitsen näkökentässäni pistävää tuijotusta ja vilkaisen. Kyllä, henkilöllä on silmät apposen auki (räpäyttämistiheys n. 5 min) ja leukalihakset ilmeisen rentoina, sillä suu on loksahtanut raolleen sen verran, että sisään voi työntää kahdenkymmenen sentin kolikon. Se ei enää katsele vaan tuijottaa. Katsot henkilöön, jotta se tajuaisi olevansa epäkohtelias. Usein se toimii. Ihminen kääntää päänsä pois nopeudella, joka aiheuttaa vähintään lievän niskalihasvenähdyksen. Joskus se punastuu, joskus ei. Pahimmassa tapauksessa henkilö ei tajua, että hänet on juuri bongattu. Vaikka katsoisit häntä suoraan silmiin, viesti ei mene kaaliin. Tuijotus jatkuu ja ärsytyskertoimet nousevat. Hei haloo, onko ketään kotona?
Pystyn täysin ymmärtämään, että miksi ihmiset katsovat. Bussimatkat saattavat olla tylsiä, etenkin jos kuljet joka päivä samaa reittiä. Eräänä päivänä bussiisi astuu kaksi ihmistä, jotka alkavat heittää läppää viittomakielellä. Viittomakieli on kaunista, se on kiehtovaa, mystistäkin. Ennen kaikkea se on käsittämätöntä. Kuinka käsillä, ilmeillä ja kehon liikkeillä voi kommunikoida? Jos olisin kuuleva, kyllä minäkin katselisin. Varoisin silti vajoamasta autuaaseen transsitilaan, jossa silmät kuivuvat auki ja kuola uhkaa lorahtaa suupielestä, koska kuuro huomaa sen.
Kuuro myös saattaa huomauttaa sinulle asiasta. Havainnollistetaanpa: Laita kädet eteesi niin, että näet kämmenselät. Paina molempien käsien etusormet, keskisormet ja nimettömät kämmeniisi. Nyt sinulla on kaksi kättä, joissa peukalo ja pikkusormi sojottavat. Vie peukalot ohimoillesi. Katsotaan peiliin ja sanotaan se yhdessä:
"Ammuuuu."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tuijotteleminen lienee uusinta uutta. Naisten tuijottamista on promottu koko 1900-luvun ajan julkisen median kautta, erityisesti mainoksissa. Sen sijaan käytöstapoja ei enää opeteta.
Näin ollet tavis(tm) katsoessaan mainoskuvia naisista kuvittelee, että kaduilla kulkevia naisia saa kuolata samaan tapaan kuin mainosten vähäpukeisia naisia. Aivan varmasti tässä on kyse toisten alistamisesta, naisten tai vähemmistöjen. Siis viestihän on, että uros on luomakunnan kruunu ja saa tehdä kuinka itse haluaa: "Just do it!"
Miten saisi aikuiset ihmiset noudattamaan hyviä käytöstapoja? Siis kunnioittamaan muita ihmisiä?
Minun tekee ihan hillittömästi aina katsella viittomista. Mutta enpä itsekään pitäisi siitä, jos joka ainut korva höristäisi suuntaani, kun puhun. Sama asia. Tuijottaminen myös käy kiusalliseksi, siitä on tarpeeksi kokemusta. Joten yritän aina pitää tuijottelun aisoissa.
Pojastani ei näy ulospäin, että hän on varsin vaikeasti vammainen, joten suorastaan "huudan" viittomalla, eli viuhdon aika isosti. Silloin lähellä olijat tajuavat, että lapsi ei ehkä tuhmuuttaan käyttäydy kummallisesti, vaan siihen on joku muu syy kuin hukassa oleva vanhemmuus tms. :-) Meidän poikahan ymmärtää paljon puhetta, mutta käyttää itse tukiviittomia ja oma tukiviittomien käyttöni selvästi edistää oman sanoman välittymistä hänelle.
Ikuisuushaaveisiini sisältyy, että oppisin kunnolla edes viittomakielen alkeet. Nyt minulla on vain lapseni tarpeisiin painottunut tukiviittomasanavarasto. Eiköhän haaveesta vielä lähivuosina tule totta!
Valkoturkki: Sen pitäisi olla taviksen(tm) sisäänrakennettu ominaisuus. Mistähän saisi ladattua päivitykset bugin korjaamiseksi?
Kaura: Ethän anna sen pysyä ikuisesti haaveena! Nälkä saattaa kasvaa syödessä ja kohta huomaat suorittavasi viittomakielen cumua :)
Niinpä niin, aina kun on jollakin tavalla erilainen, tuijotetaan.
Itsekin jouduin runsaan tuijotuksen kohteeksi viime kesänä, kun kävin läpi syöpähoitoja. Olin kalju, enkä välittänyt peruukkia pitää.
Tuijotuksia oli kolmea kategoriaa:
Lapsenomainen tuijotus: positiivisen utelias, välillä jopa kasvoilta luettavissa "Vau! Jännää!"
Aikuisten tuijotus: Välttelevä hämmentynyt tuijotus, äkkinäisiä päänkääntöjä kiinni jäätyä: "Onko tolla syöpä vai onko se jotenkin outo?"
Joidenkin mummojen vihainen ja torjuva tuijotus käsilaukkua puristaen: Tuo punkkarinuorisorikollinen kohta varastaa minulta kassin!
t. Laura :)
(kettu79.vuodatus.net/kiuas.vuodatus.net)
Viittomakieli voisi olla kiva harrastus. Itse olen joskus tosi hämmentynyt keskustelemaan sanallisesti, ehkä viittomakielellä se olisi helpompaa.
Lähetä kommentti