Sovin kerran treffit ystävieni kanssa erääseen ravintolaan. Tekisi mieli paljastaa ketjun nimi, mutta en ole niin halpamainen. Sieltä nimittäin saa hyvää ruokaa. Palvelussa sen sijaan on parantamisen varaa. Saavuin tähän kuurojen neitojen joukkotapaamiseen myöhässä, joten tässä vaiheessa kaverini olivat jo tilanneet itselleen syötävää ja juotavaa. Kävin tervehtimässä heitä ja heitin samalla takkini naulaan, minkä jälkeen siirryin baaritiskille. Pyysin baarimikolta paperia ja kynää, tiedättehän: ilmaan piirretään neliskulmainen paperi (huomaa huulio: "paperi"). Sitten otetaan ilmasta kynä, jolla kirjoitetaan paperiin (huomaa huulio: "kynä"). Näytös päättyy ystävällisen kysyvään "saisinko?"-ilmeeseen. (Tämä on oiva testi: kestääkö suomalaisen pokka?)
Baarimikko katsoi minua kuin haisevaa makkaraa, kaivoi esiin kynän ja paperia, painoi päänsä ja rupesi keskittyneesti raapustamaan. Olin ihmeissäni, sillä yleensä kommunikaatio on yksipuolista: minä kirjoitan tilauksen ja baarityöntekijä toteuttaa toiveeni. Odotin siis kiinnostuneena. Saatuani paperin siinä luki tylysti: "Miksei teillä ole ikinä omaa kynää ja paperia mukana?" Ohhoh. Nielaisin haluni sanoa rumasti ja kirjoitin sen sijaan vastaukseksi: "Eikö se kuulu asiakaspalveluun? Iso cokis, kiitos."
Unbelievable. Paperi, johon heppu kirjoitti, oli varustettu ravintolan logolla. Kynäkin oli joku Koffin sponsorikynä. Tuskin ravintola kokee kauheaa taloudellista tappiota siitä, että kuuro asiakas tekee tilauksensa kirjoittamalla. Luuleeko se, että kuljeskelen kaiket päivät kynä ja paperia laukussani? Naisen laukun sisältö koostuu vain sellaisista välttämättömyyksistä, mitä ei joka paikassa ole saatavilla. Ei, mitään turhaa sieltä ei löydy. * Köh * Lompakko, kännykkä, huulipuna, puuteri, luomiväri ja särkylääke (Signorinan tapauksessa myös kuulokojeen patterit). Ei paperia ja kynää. Ellei sitten satu olemaan hyvä syy.
Mutta tosiaan. Sinä, lukijani: muista Signorinan tarina. Kun asiakaspalvelussa työskennellessäsi kohtaat asiakkaan, joka piirtää ilmaan aanelosen ja kirjoittaa siihen, tiedät mitä tehdä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kaikenlaisia ihmisiä sitä laitetaan asiakaspalveluun. =)
Itse menin Martelaan ostamaan kirjoituspöytää. Myyjä muuttui erittäin tylyksi huomattuaan etten edusta yritystä. Muistiin painuvia kommentteja olivat: "Onhan näissä tämä ovh aika kallis. Kun päätät mitä ostat, niin voidaan lähteä tinkimään." ja "Mikäli sinulla ei ole varaa, niin voidaan katsoa kellarista joitain näytekappaleita." Tämän jälkeen myyjä kysyi millaisen pöydän oikeastaan haluaisin.
Kenellekään ei liene yllätys, että ostin pöydän kilpailijalta (Kinnarps), jossa myyjä heitti suoraan 33% alennuksen normaalihintaan. Kaupat tuli.
Löytyy näitä palvelukyvyttömiä ihmisiä ihan joka paikasta, ei tarvitse mennä ravintolaan. :D
Valkoturkki: Noin se menee. Asiakas ei enää nykypäivänä ole kuningatar, vaan rahvasta siinä missä myyjäkin. Ostakoon tai ei, ei se suuren kauppaketjun myyjän elämään vaikuta. Ihan eri tilanne on pienissä putiikeissa, joissa omistaja seisoo itse tiskin takana. Sellaisissa kaupoissa saa usein ihanaa palvelua, vaikka ostaisi vain kynttilän tai paketillisen servettejä.
Kuulokojeen? et siis ole täyskuuro?
Lähetä kommentti