Tulin just Suomen yleisimmällä joukkoliikennevälineellä kotiin. Painoin bussissa pysähtymisnappia, mutta "PYSÄHTYY - STANNAR" -valo ei syttynyt. Hei mä haluun pois. Siispä kurottauduin toisessa tangossa olevaa nappia kohti ja painoin. Lamppuloota ei vieläkään toiminut, mutta huomasin, että yksi kuskin kojelaudassa olevista isoista lampuista oli syttynyt. Bussi pysähtyi oikeassa kohdassa. Jes. Loikkasin kyydistä ja lähdin lampsimaan kotia kohti. Työpäivän jälkeisessä väsymystilassa raahasin aivoja perässäni ja pohdin, että kuuluuko siitä myös ääni, kun painaa? Kyllä kai? Voiko bussinnapeilla soittaa Ukko-Nooaa?
Joukkoliikenteessä saa usein arvailla. Tuleeko se vai eikö tule? Jos tulee, niin minne se tulee? Tai jopa: mikä sieltä tulee? Viime viikolla seisoin junaradan varressa odottelemassa. Laiturilla oleva opaskyltti ilmoitti junan saapumisajaksi 15.38, vaikka kello oli jo 15.45.
Höh? Yleensä kyltistä näkyy tieto, jos juna on myöhässä aikataulusta. No, ei oteta pulttia. Tällaisessa tilanteessa otetaan supervoimat käyttöön.
Pinkaisin portaat alas ja yritin saada vastauksen aikataulumonitoreilta. Niiltäkään ei herunut tietoa junan myöhästymisestä. Palasin nanosekunnissa takaisin laiturille (jos juna vaikka tulee sillä aikaa kun olen radan alla kuikuilemassa monitoreja) ja vilkaisin opaskylttiä (jos sinne vaikka olisi tullut tieto sillä aikaa kun olin poissa). Ei mitään infoa. No, odotellaan. Ihmiset ovat ihan rauhallisen näköisiä. Kaipa se sieltä kohta tulee.
Kuuden minuutin odottelun jälkeen laiturilla oli jo tungosta. Epäilykset nostavat taas päätään. Pitäisikö taas käydä katsomassa, olisiko monitorioraakkeleilla jotain uutta viestiä? Yhtäkkiä kajahtaa Jumalan ääni: "ÖGÄSÖBÄSÄ GÄGYLÖLÖ ÖFÖSÄLÄMÄ." Ihmiset lähtevät rivakasti liikkeelle ja minä soluttaudun joukkoon. Marssimme portaita alas, käännymme oikealle, nousemme portaat ylös toiselle laiturille ja samalla hetkellä juna saapuu.
Mission accomplished.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Tiiäkkö, mulla on ihan normaali kuulo, mutta en saa ikinä selvää noista kuulutuksista. Mulla on ihan sama taktiikka käytössä.
Tämön vaan satunnaisesti asteen nolompaa. Olin nimittäin töissä tavaratalossa, nimilätkä rinnassa ja kaikkea. Olin vääntämässä häälahjapakettia kun asiakasrouva huomautti, että sua kuulutetaan. Punastelin sit siinä, että ahaa, ette sattunut kuulemaan, että minne?
Taika: Nolohkoa! ;D Vielä noista joukkoliikennevälineiden kuulutuksista: jos kerran kaikki kuulevatkaan ei saa niistä selvää, olisi hyvä lisätä visuaalista informaatiota. (Ja vielä sillä lailla, että se toimii!) Tästä tulee mieleen eräs tapaus: olin lomalla Lontoossa ja metro pysähtyi yhtäkkiä keskellä jotain pimeää tunnelia. Sitten kajareista kajahti tyypillinen mölinä ja aloin tietysti huolestua hiukan, että mitäköhän tässä kehoitetaan tekemään. Pitääkö istua kiltisti vai evakuoitua vai mitä? Hämmästys oli suuri, kun vaunun molemmissa päissä alkoi pyöriä tekstiä nauhana sellaisessa pitkulaisessa boksissa. En muista mitä siinä tarkalleen oli, mutta jotain että pahoittelemme tilannetta ja parin minuutin kuluttua jatketaan matkaa. Se rauhoitti kummasti kun tiesi, että sai saman informaation kuin kuulevatkin. Ettei ollu mikään pommiattentaatti :P
Täällä Saksassa ei ole edes mitään kuulutuksia. Joskus kuulu jotain rahinaa jostain maakuopasta, kukaan ei ymmärrä niistä mitään. Ja metrotunneleissa istuskellaan usein kymmeniä minuutteja ilman mitään infoa.
Jos muistan oikein, siis vielä kun asuin Helsingissä, niin bussissa ekalla painalluksella kello piippaa ja sen jälkeen ei enää.
Kiitos, Kata! Näin ounastelinkin. Seuraavaksi haluan selvityksen siitä, että lähteekö ratikkanapeistakin ääniä. Jos kyllä, niin hitto - mistä kaikesta muustakin lähtee?! o_O Siellä missä on nappi, on myös ääni? Niinkö? Eikä minulle ole kukaan kertonut! Aina minä saan tietää kaiken viimeisenä. Aina!!! Arg.
;)
Vaikka niistä linja-auton nappuloista lähtee ääni, niin ei sitä aina kuule. Mikäli bussi on täynnä ihmisiä tai ohitse päristelee rekka, ei kuulevakaan pysty havaitsemaan kilahdusta.
Mistä muualta kuuluu ääniä?
Kun astuu pieniin liikkeisiin tai puoteihin, niin yleensä niillä on oven tietämillä joko joku kello, oikein vanha lehmänkello tai sitten sellainen elektroninen pimpelipom-ääni. Kela:ssa, verotoimistossa, pankissa ym. jonotusnumeroilla toimivassa paikassa asioidessa yleensä kilahtaa tai tulee piippaus, kun on seuraavan asiakkaan vuoro.
Mutta miten itse saisi vielä ääniä aikaiseksi?
Pankkiautomaatin näppäimistä lähtee yleensä monotoninen piipitys. Aina kun painaa jotain näppäintä tulee typerä piip-ääni.
Eipä mieleeni tule juuri muuta. =)
Hei! Minä tiedän yhden äänen, josta teillä ei ole tietoakaan! Viime vuosikymmenellä joidenkin kauppojen hälytinpylväät olivat jollain tavoin samalla taajuudella kuulokojeideni kanssa. Niiden välistä kävellessä kuului melkeinpä päänräjäyttävä "ZZZZZYYYYYNNNGGGG"-ääni, kunnes pääsi kentän ulkopuolelle. Sen jälkeen oli aina vähän ufo fiilis. Aivopesu :P
Tiesinpäs! :) Sama ilmiö nimittäin toistui usein korvalappustereoita kuunnellessa.
Joillain suojateillä on piippaavat äänet sokeille ja näkörajoitteisille. Ja monet laitteet piippaavat kun ne ovat "valmiita", esim. silitysrauta silittämiseen ja mikroaaltouunin ajastin.
anonymous: Ähä! Luulin kerrankin tietäväni jotain uniikkia! ;(
Lähetä kommentti