Olen miettinyt tätä jälkeenpäin, etenkin nyt kun on ollut puhetta stereotypioista. Leimaaminen on kai ihmiselle luonnollista: kun aivot yrittävät jäsennellä asioita, ne tekevät sen "mikä kuuluu joukkoon"-periaatteella. Ne luovat uuden "Kuurot"-kansion, johon ne keräävät kaikki asiat, mitä olet kuuroista joskus kuullut. Kun törmäät kuuroihin jossain kontekstissa, aivosi etsivät oitis tämän kansion ja käyvät sen nopeasti läpi. Jos kansiossa on vain muutama asia (Kuuro = ei kuule; ei puhu; viittoo; ei osaa kirjoittaa; kuuromykkä; kivikuuro; sadekuuro), ei tieto todennäköisesti ole luotettavaa. Sitä mukaa kun kansio täyttyy uudella tiedolla, sitä enemmän tunnet kuurojen elämää ja kykenet kriittisemmin analysoimaan tietoa.
Tarkoittaako "kuuro" sellaista henkilöä, joka ei kuule, vaikka karjaisisit keuhkojesi täydeltä hänen selkänsä takana? Käyttääkö osa kuuroista kenties kuulokojeita, mutta kokevat olevansa silti kuuroja? Sisältääkö termi "kuuro" siis muutakin kuin audiologisen näkökulman? Onko olemassa puhetaitoista kuuroa? Onko suomalainen viittomakieli vain kommunikaation tukimuoto vai onko se kieli siinä missä muutkin kielet? Eikö kuuro kykene kaksikielisyyteen? Onko "kuuromykkä" termi, jota kuurot itse käyttävät, vai onko se heistä kenties loukkaava?
Tajusin, että ehkä minun blogini luo stereotypioita. Kääk. Te lukijat keräätte omaan kansioonne käsityksiänne kuuroista minun blogini perusteella. Mutta en ole huolissani. Tiedän, että tiedätte: tämä blogi on kokoelma minun ajatuksiani ja kokemuksiani. Joku toinen kuuro saattaa olla asioista eri mieltä. Hyvä niin. Perustakoon oman blogin ;D
On olemassa asioita, joista kuurojen mielipiteet saattavat vaihdella suurestikin. Sitten on laajempia asioita, joista kuurot ovat yleisesti ottaen samaa mieltä. Se johtuu siitä, että kuurojen kulttuuri on prosessi, jonka aikana kulttuurimme arvot, uskomukset ja tavat ovat siirtyneet polvesta polveen. Kiitos Malm, Tallroth, perhe Hirn, Narmala ja monet muut entisaikojen viittomakieliset. Teidän perintönne on käsissämme.
4 kommenttia:
Jokainen hieman aivomassaa käyttävä lukija huomannee, että blogi on yhden ihmisen tekele. Yhden ihmisen tuotteena tietenkin näkyy värittynyt todellisuudenkuva. On tietenkin poikkeuksia eli tekijöitä on useita kuten Keskisormiblogi. Silti blogi tarjoaa yhtä maailmankuvaa.
Miksi siis repisit pelihoususi sen takia, että joku syyttää sinua lokeroimisesta? Tottakai annat kuuroista tietynlaisen kuvan, mielestäni se on paljon parempi vaihtoehto kuin hiljaisuus.
Jos haluaa nähdä Lokerointia, niin vilkaisee keltaisen lehdistön päivän uutisia. Iltalehti juhlii raiskauksilla ja väkivallalla eli miehet lienevät väkivaltaisia, eivätkä ymmärrä missä rajat menevät? Tämä ei kuitenkaan vastaa kaikkien arkitodellisuutta. En ole nähnyt ainoatakaan puukkotappelua, saati useita viikossa.
Myös lehdistö näyttää yksipuolista kuvaa maailmasta. Keskisuomalainen keskittyy Keskustan kehumiseen, Helsingin sanomat kuulee Kokoomusta jne. Nämä lehdet uutisoivat omien "kannattajiensa" ajatukset järkevinä ja vähättelevät muita kantoja. Yllättävää nähdä lokerointia?
Eksyn aiheesta... siis lokerointia tapahtuu joka puolella. Ei siinä mitään ihmeellistä, kunhan sen tiedostaa. Jos haluat vähentää "kuurot" -meininkiä, anna tapahtumissa oleville ihmisille nimet: A, B ja C. :)
Meikäläisen maailmaa avartaa, kun pääsee lukemaan hassuista tapahtumista kaupan kassalla jne. =)
Kiitos kirjoituksistasi.
Valkoturkki: Näinhän se on. Siellä missä on ihmisiä, on myös lokerointia. Joskus tapahtuu lokerointia lokeroiden sisälläkin :P
Hei? Miksi ihmeessä mieleeni putkahti kuva 9-osaisesta Maatushka-nukesta, pohjassa leima "Made in USSR"?
Ne on niitä yllättäviä lapsuuden muistoja. Jännittävän tuoksuiset ja mielenkiintoiset, avautuvat nuket.
Lokeroita lokeroissa. :)
Tosin mielsin ne olentoina olennoissa. Pieni ihminen isomman sisällä.
Ne nuket voisivat olla minun lapsuuteni muistoja, koska Maatushka-nukkeja näin vain silloin. En ole nähnyt noita nukkeja sen koommin. Ne varmaan joutuivat silloin jonkun kaapin syövereihin ja pölyttyvät nyt jossain. =)
Eipä tässä kommentissa ole tolkkua, mutta tunteissa ei tarvitsekaan olla.
Olen ollut nyt muutaman kerran viittomakielen alkeiskurssilla ja intouduin katsomaan olisiko aiheesta yhtään blogia.
Löytyi, ja hyvä blogi onkin, täytyy tulla uudestaankin. Osaat käyttää näköjään myös suomenkieltä oikein mallikkaasti. :)
Stereotyyppikysymyksiä osaan jo olla kysymättä, koska opettaja kävi ne läpi ensimmäisellä kurssikerralla. :) Yhteen kysymykseen opettaja ei osannut vastata: Onko viittomakielen oppiminen (tai ehkä myös kielen sujuva ja lahjakas käyttö) kuinka paljon kiinni henkilön motorisesta lahjakkuudesta?
Itse olen liikunnallinen tumpelo jolla on suuria vaikeuksia muistaa esim. tanssiaskeleita tai alkeellisimpiakaan liikesarjoja jossakin jumpassa. Mahdanko olla siis tumpelo myös viittomakielen oppimisessa vaikka vieraat kielet sinänsä ovat aina olleet minulle helppoja esim. kouluaineina?
kysyy nimim. "Epätietoinen" :)
(kettu79.vuodatus.net/kiuas.vuodatus.net)
Lähetä kommentti