Eilen olin kaupungilla kahden ystävättäreni kanssa.
Kumoamme leppoisan rupattelun ohella tuoppeja ja siirrymme toiseen pubiin. Jonkin ajan kuluttua näen sivusilmällä, että meitä lähestyy rauskilehmusvyörymäinen kalju muskelimies, jonka humalatila on melkoinen. Se pysähtyy, nojaa toisen (varsin lihaksikkaan) kätensä pöytäämme ja sanoo jotain minulle. Elehdin *kuule-ei* ja mies katsahtaa minuun "Älä tyttö ala mulle"-ilme kasvoillaan. Siinä vaiheessa huomaamme, että sen takana on pienempi mies, jolla on rillit ja joka on pukeutunut varsin boheemisti. Outo parivaljakko.
Muskelikalju kääntyy ystävättäreni puoleen ja sanoo selkeästi artikuloiden: "MIKÄ SUN NIMI ON?" Ystäväni kaivaa kännykän esiin ja näpyttelee siihen nimensä. Muskelikalju näyttää tyytyväiseltä. Se nappaa ystäväni kännykän ja rupeaa keskittyneesti kirjoittamaan. (Se voisi kyllä rusentaa puhelimen yhdellä kädellä.) "MISSÄ BANDIDOSIT ON?" lukee kännykän screenillä. Muskelikalju tehostaa kysymystään pantomiimillä. Se nostaa toisen kätensä aurinkolipaksi otsalle ja kuikuilee vasemmalle ja oikealle.
Wtf. Bandidosit? Öh.
Koska mies näyttää hallitsevan pantomiimin alkeet, yritän kommunikoida hänen kanssaan samalla tavalla. Onko se joku bändi? Muodostan sormillani kitaran ja vedän muutaman soundin. Sitten katson häntä kysyvästi. Muskelikalju ilahtuu ja alkaa myös soittaa ilmakitaraa. Olemme kuin mikäkin duo. Voi nauru.
Muskelikalju ilmeisesti liikuttui yhteisestä soittohetkestämme. Se silittää päätäni kädellään. Koska pää on ihmiselle intiimi alue, en arvosta tätä elettä vaan huitaisen sen pois. Tästä närkästyneenä muskelikalju siirtyy vieressämme olevaan pöytään, jossa istuu kaksi kissaa.
Boheemi rillipää jää seuraamme. "RRY", se kirjoittaa sormellaan pöytään ja osoittaa muskelikaljua.
Mikä ihmeen Bandidos?
a) poikaystävät
b) todellakin jokin bändi
c) salasana nettitreffeille
d) olimme istahtaneet pöytään, jossa Cannonball MC:n edustajien oli tarkoitus tavata Bandidos MC:n yhteyshenkilöt sinä iltana
e) jotain aivan muuta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Et kai sinä heti alkuunsa lopettanut kirjoittelua? Toivottavasti tämä on väliaikainen tauko ja jatkat vielä :)
-- Kimmo
Täällä kanssa pariisilainen lukija odottaa innolla lisää juttuja ; tämä oli niin herkullinen ettet VOI lopettaa...
??! =)
Yhdyn Ano Nyymin aikaisempiin kommentteihin. Minäkään en jaksa uskoa että täysin kuuro ihminen kirjoittaisi noin virheetöntä, vieläpä hauskaa ja teräväsanaista tekstiä suomeksi, joka on universumin vaikein kieli. Jos olet oikeasti kuuro, sinulla täytyy olla tulkki, joka kirjaa ylös mitä sanot, ja jos ja kun näin on, olisi ehkä aiheellista mainita asiasta väärinkäsitysten välttämiseksi ("siis vähänx mahtavaa että joku voi oppia noin hyvin suomen, on tää elämä ihmeellistä"). Ja oikeastaanhan siis tämän blogin kirjoittaja on kyseinen avustaja.
Pyh, minäkin olen kuuro ja kirjoitan hyvää suomea (jep, kuurouttani ei voi mitenkään todentaa tätä kautta. uskokoon ken haluaa). Ei se kielitaito ole kuulosta kiinni, vaan siitä, viitsiikö itse oppia. Moni ei jaksa nähdä vaivaa, ja siinä on taustalla monta syytä. Kuurojen peruskoulutus on ollut takavuosina uskomattoman surkeaa. Monilla kuuroilla on huono kokemus peruskoulusta ja se vaikuttaa kielitaitoihin ja haluun oppia uutta.
Kyllä mä voi kirjoitta huono suomi jos pakko. Mutta mielummin mä kirjoitta hyvä suomi, syy helppo ymmärtä. Moniko teistä haluaa lukea tuolla tavalla kirjoitettuja postauksia? :)
Jos kirjoittajan identiteetti nyppii niin kauheasti, onko pakko lukea? En minäkään lue noita ärsyttäviä "yhyy en saa seksiä/suhdetta/asuntoa/töitä, mitä pahaa olen tehnyt!" -blogeja. Siispä vinku pois ja järki käteen!
-Qro
zache_ ja maurelita: Pahoittelen pitkää (ja kyllä, väliaikaista!) bloggaustaukoa. Olettehan vielä linjoilla? :)
Sinulle, kuuleva anonymous (ja myös nimimerkki ano nyymi), olenkin tavallaan vastannut viimeisimmässä postauksessani (26.8.2006). Toivon että se antaa uuden näkökulman asioihin ja auttaa jollain tasolla ymmärtämään, että kuuro voi ihan itse kirjoittaa blogia ilman tulkkia tai avustajaa. Vaikutat mukavalta ihmiseltä, mutta kommenttisi toi esille piilevät asenteesi. En syytä sinua siitä, sillä kautta historian on ollut vallalla ajatus: "Kuuro ei pysty". Jospa siihen pikkuhiljaa tulisi muutos. Ja hei, kyllä se elämä _on_ ihmeellistä :)
Ja sinulle vielä, kuuro anonymous: Olen iloinen siitä, että tänne tulee kommentteja myös kuuroilta. Yhdyn mielipiteeseesi koulutuksen merkityksestä suomen kielen oppimisessa. Jospa uusi sukupolvi toisi tullessaan kaksikielisyyden ja sen mukana myös tasa-arvon..?
En ole seurannut tätä blogia vielä sen kummemmin, mutta miksei esimerkiksi kaunokirjallisuuden lukeminen vaikuttaisi Signorinan kirjoitustaitoon? vaikuttaahan se kuuleviinkin.
Henna: Ihan järkeenkäypää kyllä. Harrastukset kehittävät taitoja, olipa kyseessä lukeminen tai vaikkapa pitsinnypläys :) Tai hmm, kielen oppimisessa voi olla ehkä hitusen eri tilanne. Jos on hyvät lähtökohdat ja ympäristö on tarpeeksi stimuloiva ja kannustava, niin periaatteessa ihminen voi oppia melkeinpä mitä vaan.
Eli olit HYVIN tärkeä itsestäs, hyi helvetti
Lähetä kommentti