Tarkoitus ei suinkaan ole lopettaa bloggailua, mutta kuten kaikki ovat havainneet, kesä on ollut ihanin ja aurinkoisin naismuistiin! Voi tätä onnea. Mieluummin sitä istuu terasseilla kuin koneen ääressä. Nyt yritän vieroittautua kesäjuopottelusta, kuten luultavasti 75% Suomen muista kesälomalaisista. Hik.
Jätän omaan arvoonsa kommentit, joissa epäillään identiteettini todenperäisyyttä. Vaikka laittaisin tähän lääkärintodistukseni, en pystyisi todistamaan, että paperi on todellakin minun. Vaikka yrittäisin olla kuinka välinpitämätön kommenttien suhteen, en voi olla pohtimatta, miksi ihmisten on niin vaikea uskoa. Se on oikeastaan surullista. Onko kuuro tuomittu kulkemaan ikuinen "KIRJOITUSTAIDOTON"-polttomerkki otsassaan vain siksi, että korvissa on jotain vikaa? Tämä on jo kulunut fakta, mutta on ihan pakko laittaa: kuulon puute ei tarkoita sitä, että korvien välissä olisi jotain vialla. Ihminen on siitä ihmeellinen olento, että se voi oppia ihan mitä tahansa. Jopa suomen kielen.
Sujuva ja rikas kirjallinen ilmaisu on taito siinä missä muutkin taidot. Eivät kaikki kuulevatkaan kirjoita täydellistä suomea. Taito puhua ja taito kirjoittaa eivät siis ole sama asia. Jo maalaisjärjellä kykenee päättelemään, että kuuro voi oppia ihan mitä tahansa siinä missä kuka tahansa muukin, jos hänelle tarjotaan siihen hyvät puitteet. Kuurous ei sulje pois lahjoja, joita ihminen on saanut. Toisilla on hyvä kielipää, toisilla mahtava rytmitaju, looginen päättelykyky, johtamistaito, you name it. Kuurous sen sijaan voi vaikuttaa kuuron henkilön ympärillä oleviin ihmisiin: vanhempiin, sisaruksiin, sukulaisiin, opettajiin ja muihin. Jos he eivät osaa suhtautua asiaan oikealla tavalla, saattavat kuuron lahjat valua hukkaan.
Vaikka olisikin kuuro, voi silti olla kiinnostunut kuulevamaisista asioista. Lordin voittaessa Euroviisut myös kuurojen yhteisö riemuitsi. Hallelujah! Hyvä Suomi!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
No, convince me. Kerro epäilevälle kuulevalle miten se on mahdollista! Rakenna vähän siltaa tänne kuulevien puolelle. Edellisen postauksesi kommenttini perustui aikaisempaan kokemukseen kuurosta keski-ikäisestä miehestä, joka ei todella ollut päässyt perille "suullisen kielen" periaatteista. Hän tarvitsi tulkkia kaikkeen kädenheilautusta vaativampaan kommunikaatioon, ja silloin harvoin kun hän kirjoitti paperille, käsialasta saati sisällöstä sai hädintuskin selvää.
Sen takia tuntuu uskomattomalta että joku voi kirjoittaa suomea noin hyvin. Oletan että puhumisen laita ei ole yhtä hyvin, oletanko väärin siinäkin? Luetko paljon, ja ihan tavallisia kirjojako? Kuulostan varmaan auttamattoman holhoavalta, mutta sille ei nyt voi mitään. Entä oikolukeeko joku tekstisi? Kuluuko sinulta paljon aikaa kirjoittamiseen? Joudutko usein tarkistamaan sanoja? Ja eikö sanajärjestys ole vaikea haltsata, kun viittomakielen sanajärjestys kai on suurinpiirtein yhtä kieroa kuin saksassa? Teksteissäsi esiintyy englannin kielen ilmaisuja; osaatko muita kieliä?
Epäilevä Tuomas ojentaa oliivinoksan.
Epäilevä Tuomas: Kiitos kommentistasi. Se auttoi ymmärtämään, että mistä olet saanut käsityksesi. On totta, että kaikki kuurot eivät ole kaksikielisiä. Koska tapaamasi kuuro mies on keski-ikäinen, hän on luultavimmin käynyt koulunsa aikana, jolloin kuurojen koulutuksessa oli vallalla rotuhygienia-aatteen hengessä syntynyt oralistinen opetusmetodi. Oralismin loistavana ideana oli opetuksen tapahtuminen ainoastaan puheen kautta ja viittomakielen totaalikieltäminen kuuroille haitallisena. Tämä on tuottanut päinvastaisen tuloksen kuin mitä oralismin kannattajat aikoinaan ajoivat takaa. Puhumattakaan henkisistä traumoista. Sadistista, sanon minä. Puhetaito on mielestäni ihan hyödyllinen taito siinä missä muutkin taidot, mutta jos ihmisoikeuksia aletaan riistämään, minulta nousee karvat pystyyn.
Mutta siis, palatakseni vielä tuohon tapaamaasi kuuroon mieheen, tämä oli vain minun varovainen arvaukseni hänen heikon kirjallisen ilmaisunsa taustalla olevista syistä. Voi olla että hänen kaapistaan löytyy muunkinlaisia luurankoja.
Sitten hiukan Signorinasta: olen myös jossain määrin puhetaitoinen (on vaikeaa itse määritellä!), mutta ilmaisen itseäni parhaiten viittomakielen kautta tai sitten kirjallisesti suomen kielellä. Luen hävyttömän paljon, mikä on luultavasti geeneissä: suvustani sikiää jatkuvasti lukutoukkia. Kukaan ei tarkista tekstejäni - päinvastoin. Minulla on paha tapa oikolukea muiden ihmisten tekstejä ;( Kirjoittamiseen minulta tuskin kuluu sen enempää aikaa kuin muiltakaan. Jos kyseessä on kovan luokan teksti, kuten virallinen raportti, lehtijuttu tai muu painotuote, niin sitten panostan siihen ajallisesti enemmän.
Olen kaksikielinen ja koen hallitsevani molemmat kielet. Ehkäpä siitä syystä viittomakieli ja suomi eivät mene teksteissäni sekaisin. Kielitaidostani vielä sen verran, että olen perinteinen esimerkki suomalaisen perusopetuksen tuloksesta, eli olen oppinut englantia ja ruotsia.
Signorina niiaa nätisti ja ottaa rauhan merkin vastaan :)
Juups, blogisi on yhä seurannassa.
Tämä oli muuten ensimmäinen kerta kun kuulin stereotypiasta, että kuurot olisivat kirjoitustaidottomia. Tosin eipä ole syntymäkuuroja tutuissa ollutkaan.
Heips!
Reaalihenkilöni on aloittelemassa uudessa hommassa erityisopettajaksi opiskelevien kouluttajana. Blogihenkilöni ajatteli hiukan auttaa, joten aloin kerätä linkkejä blogeihin, jotka valottaisivat eri tavoin erityisten ihmisten arkielämää.
Zache ilmiantoi minulle tämän blogin, jonka jo pikatutustumisella huomaan oivaksi ennakkoluulojen tuulettajaksi. Tapaamisiin!
Hei ja hienoa taas lukea juttujasi ! Odottelinkin jo innolla.
=)
Hei, minä löysin tieni tänne seuraamalla Sun Äitiäs. Hyvä näin, luen jatkossakin mielenkiinnolla.
Zache: Stereotypiat ovat mielenkiintoisia. Vähemmistöt ovat aina saaneet leiman otsaansa - niin myös viittomakieliset. Stigmoja vastaan taistelemista voisi luonnehtia melkeinpä...elämäntehtäväksi. Oho, tunnen yhtäkkiä itseni kovin ritarilliseksi. Jeanne d'Eaf. Hihi.
Sun äitis: Voi juku, olen otettu!
Maurelita & Kata: Mukavaa, kun on lukijoita! :)
Lähetä kommentti