Olen usein miettinyt, että mikä saa kuulevat ihmiset ajautumaan viittomakieltä käyttävien yhteisöön? Suurin osa tällaisista kuulevista on töissä kuurojen parissa. Tällä kysymyksellä en suinkaan tarkoita, etteikö niin saisi olla. Mielestäni on ainoastaan positiivinen asia, että viittomakieltä käyttävien yhteisö koostuu niin monenlaisista ihmisistä. Olisi aika tylsää, jos kaikki olisivat vain kuuroja/huonokuuloisia. Joissakin yhteyksissä olen törmännyt sellaiseen käsitykseen, että kuurot haluaisivat eristäytyä ja elää vain omana ryhmänään. Hohhoijaa.
Itse en osaa katsoa tilannetta kuulevan silmin. Onko se viittomakieli, joka kiinnostaa? Vai se, että ihminen näyttää elävän täysipainoista elämää kuulon puutteesta huolimatta? Vai onko taustalla ihmisen perimmäinen "heikompiensa" auttamisen halu? Sattuma? Vai jokin mystinen kutsumus? Vai yksinkertaisesti se, että "Tunsin lapsena yhden kuuron"?
Sitten hiukan vakavampi kysymys: miksi jotkut kuurojen kanssa päivittäin työskentelevät (esim. osa kuurojen koulujen opettajista) eivät hallitse viittomakieltä kunnolla? Luulisi, että kun on kielen kanssa tekemisissä joka päivä, sitä alkaisi väkisinkin oppia. Kun viidentoista vuoden aikana viittoo n. 6-8 tuntia päivässä, ihmisen pitäisi mielestäni olla jo aika guru. Näin ei kuitenkaan näytä olevan. Jos työympäristö ei tarjoa tarpeeksi virikkeitä kielen oppimiselle, mutta ihmisellä on kova motivaatio olla alalla töissä, niin luulisi että hän hakeutuisi viittomakielen kursseille täydentämään taitojaan. Silloinhan töissäkin sujuisi paremmin, kun olisi yhteinen kieli. Eikö?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Heips. Löysin blogisi ja linkitän sen, jos sopii :) Olen jostain syystä aina halunnut viittomakielen tulkiksi. Se on nyt sitten kuitenkin jäänyt. Mutta mulla on aina ollut sellainen olo, että kuurot eivät ole niin näsäviisaita, kuin kuulevat ja heidän kanssaan voisi olla mukavaa viettää aikaa. Elämän tärkeysjärjestykset olisivat ehkä paremmat heillä. Ja en pidä kovaäänisistä ihmisistä :P
Minua kiinostaa kommunikaatio, se että ihmiset voivat viestiä muillakin keinoin kuin se miten me tavikset sen teemme.
Tuo on varmaan peräisin siitä, että teen tietokoneelle juttuja ja siinä pitää huomioida se, että ihmiset eivät ole samanlaisia eivätkä koe tilanteita samanlaisina kuten esimerkiksi koodarinplantut jotka ne ohjelmat tekevät.
Siksi on mielenkiintoista (tämä blogi) edes lukea siitä millaisena muut maailman kokevat.
haqikah: Toki saat linkittää! Viittomakielen tulkki on hyvä ammatti (nyt mulla on kyllä oma lehmä ojassa), joten jos se todella kiinnostaa ja elämäntilanne sallii, niin kokeilepa hakeutua opiskelemaan Humakiin tai Diakiin! Viittomakieltä voi toki opiskella muuallakin kuin AMK:ssa. Google kertoo enemmän :)
Elämän tärkeysjärjestykset eivät ehkä ole kuulosta kiinni: olen tavannut sellaisia kuuroja joilla on ihan erilaiset prioriteetit kuin esimerkiksi minulla. Toisin sanoen: paskapäitä löytyy meistäkin. Mutta tutustumisen arvoisia ihmisiä mekin olemme!
zache_: Mukavaa, että tekniikan alan ihmisistä löytyy myös humanisteja! :) Olen iloinen, jos blogini antaa sinulle eväitä työhösi. Saavutettavuus ennen kaikkea - gimme five!
Miksi tutustua kuuroihin?
Syitä lienee yhtä paljon kuin ihmisiä(kin). Mainitsit aiemmat kontaktit kuuroihin. Tämän lisäksi varmaan yleinen kiinnostus erilaisuuteen.
On olemassa myös ihmisryhmä, jossa halutaan erityisesti etsiä kiinnostavia ihmisiä muista kulttuureista, ainakin kuluu aikaa kulttuurierojen selvittämiseen. :) Saa helposti jotain puhuttavaa.
Mitä muuta? Ehkä haluaa oppia uuden kielen ja parhaiten sitä oppii, kun joutuu käyttämään em. kieltä. Yleisesti ottaen kiinnostusta löytyisi enemmän, jos joutuisi tekemisiin kuurojen kanssa. Tosin kaikki erilaisuus lienee vielä osittain pannassa, siis fyysinen erilaisuus - olemmehan virheetöntä arjalaista kansaa? :-D
Miksei kuuro opettaja opettele syvenny viittomakieleen?
Mikäli opettaja pitää työtään vain leivän tuojana, eikä häntä kiinnosta kuurojen yhteisö tai kielen vivahteet, miksi hän parantaisi taitoaan? Toiselta kantilta katsottuna opettaja osaa (omasta mielestään) viittoa tarpeeksi hyvin, kun hän saa opetettavan asian perille. Ehkei tämä opettaja pyri parempaan.
Eivät kaikki opettajat osaa opettaa. Opettajaksi valitaan opintomenestyksen perusteella ja tietenkin jonkinlaisen haastattelun kautta, muttei niinkään opettamisinnon tai kyvyn takia. Aika usein syytetään opettajankoulutuslaitosta, siitä että sieltä valmistuu lukutoukkia, eikä opettajia.
Mitä tulee huonosti viittovaan opettajaan, niin näkyy näitä keskitasoisia ja huonoja opettajia kaikissa oppilaitoksissa, vaikkei työhön liity viittomista. Tiedän nimeltä useita yliopiston luennoitsijoita, jotka eivät osaa opettaa alkuunkaan, eikä heitä edes kiinnosta.
Oho. Nyt vasta huomasin, että pieni valkoturkkinen ystäväni on ehtinyt pohdiskella myös täälläkin. Kiitos sinulle. Tykkään kun tulee kommentteja, koska se avartaa omia näkemyksiäni.
Olen miettinyt tuota samaa, että jospa näille viittomakielentaidottomille kuurojen opettajille heidän työnsä on vain leipätyötä. On pääasia, että saa rahaa ja perheen elätettyä - viis ammattitaidon kehittämisestä. Aika hurjaa. Sellainen asenne voi oikeasti melkeinpä tuhota jonkun kuuron lapsen elämän. Sellainen opettaja joka käyttää enimmäkseen puhetta ja heittää sekaan satunnaisia, epämääräisiä viittomia ei kyllä saa opetuksen tavoitteita toteutumaan. Viittomakielinen lapsi ahdistuu ja useimmiten myös ärsyyntyy, kun opettaja ei ymmärrä häntä. Eikä lapsi ymmärrä opettajaa. Päivästä toiseen, vuodesta vuoteen. Pahimmillaan kymmenen vuoden ajan. Tällaiselle on nimikin: Helvetti.
Lähetä kommentti