torstaina, marraskuuta 9

Kohtaamisia [PART III]

Saavuin juuri Helsinkiin. Olin ylittämässä Mannerheimintietä ja odottelin liikennevalojen vaihtumista. Kun ne vaihtuivat vihreiksi, olin aikeissa siirtyä tien toiselle puolelle. Vaan kas! Manskua pitkin pyyhälsi auto ja ajoi nenämme edestä punaisia päin. "Olipas röyhkeää", ajattelin itsekseni ja lähdin kävelemään kadun yli. Vieressäni kävelevä nainen halusi sen sijaan jakaa turhautumisensa kanssani:

"SIIS NÄITKÖ SE AJOI PUNAISIA PÄIN!!! PUNAISIA!!! KUN OLIS POLIISIT TÄSSÄ NIIN NE KYLLÄ siis mä olen syntyperäinen helsinkiläinen ja nähnyt kaikenlaista MITÄÄN EI IHMISISTÄ VÄLITETÄ ENÄÄ, RIKOLLISUUTTA VAAN JA HUUMEITA mä olen näitä sodan jälkeen syntyneitä ja kuule, ennen oli ihan eri lailla SE KORKEAKOULUTUS EI KYLLÄ TAKAA MITÄÄN, VAIKKA OLIS KUINKA KORKEALLE KOULUTETTU NIIN SILTI EI OSATA AJATELLA minä en ole käynyt kouluja mutta yritän aina ottaa ihmiset huomioon SE EI TAPAHDU TÄÄLLÄ *koputtaa päätään* VAAN TÄÄLLÄ *taputtaa rintaansa ja luo yllättäen katseensa minun rintaani* MUTTA SULLA ONKIN TUOLLAINEN *kasvot leviävät häikäisevän aurinkoiseen hymyyn* ENKELI TUOSSA!!!"

Hymyilin, taputin rintapielessäni olevaa enkelipinssiä ja vilkutin naiselle heiheit. Syntyperäinen helsinkiläinen vilkutti iloisena ja jatkoi matkaansa kohti Esplanadia.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen seuraillut blogiasi jonkin aikaa mielenkiinnolla. En itse tunne yhtään kuuroa henkilökohtaisesti, mutta sattuneesta syystä olen opiskellut viittomakieltä jonkin verran ja joudun käyttämään sitä lapseni kanssa (kuuleva) päivittäin.
Haluaisin käyttää sitä myös työssäni ja juuri tänään kohtasinkin yhden kuuron miehen. Kysyin häneltä viittoen, sopiiko että viitomme. Mies kuitenkin sanoi, että ei välttämättä tarvitse, hän voi lukea huuliltakin. Kuitenkin huomasin, että asia ei mennyt ihan perille ja viitoin saman ja kas, se loksahti heti, vaikka viittomataitoni onkin puutteellinen. Kysymys kuuluu: miksi usein käy näin? Mikseivät kuurot sitten kuitenkaan halua että heille viitotaan? Vai onko se niin kamalaa katsoa, kun viitotaan epätäydellisesti? Kyselee vähän epätietoinen

Signorina kirjoitti...

Hei epätietoinen Susa! Meitä kuuroja on moneen junaan. Ehkä kohtaamasi kuuro mies halusi olla "mahdollisimman vähän vaivaksi". Hmm. Tai sitten taustalla voi olla miehen oma asenne suomalaista viittomakieltä kohtaan. Riippuu paljon polvesta - jos kyseessä on vanhemman ikäpolven edustaja niin he ovat lapsuudessaan ja nuoruudessaan saaneet kuulla tehokasta propagandaa siitä että miten loistavaa (puhuttu) suomen kieli on ja miten hävettävää ja ala-arvoista viittomakieli on. Se on sellainen asia, mikä juurtuu ihmisen mieleen ja on vaikea kitkeä pois, vaikka nykypäivänä viittomakieli on niin sallittua ja suotavaa kuin mahdollista. Tähän sukupolveen liittyy usein myös ajattelu, että kuulevat ovat kaikessa suhteessa kuuroja parempia. Siksi tällaiset kuurot pyrkivät olemaan heidän kaltaisiaan. Mutta jos kyseessä on alle 40-vuotias miesyksilö, niin silloin kyse tuskin on oralistisen opetusmetodin jälkeläisistä. En todellakaan tiedä. Mutta minä olen aina ihan aurinkona kun satun jossain saamaan viittomakielistä palvelua. Voisin vaikka suukottaa <3

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos vastauksestasi. Jatkan siis sitkeästi yritystä :) Sen verran voin paljastaa, että työpaikkani on apteekki ja minusta on kyllä tärkeää varmistaa, että asiakas tietää mitä saa ja miten niitä käyttää. Kielestä riippumatta. Olen kyllä kohdannut monta ystävällistäkin kuuroa työssäni ja saanut hyvääkin palautetta. Mukavaa päivänjatkoa !

T: Susa